Näin mielenkiintoisen unen.

Seisoin keskustassa ja vieressäni oli vanha ruostunut harmaa Peugeot 405 konepelti auki. Moottorin sijasta koko laari oli täynnä hot pink värisiä pikkuhousuja. Housut oli kasteltua ja puristettu pieniksi mytyiksi. Jaoin niitä tekohymy kasvoilla ihmisille ja sanoin, Ole hyvä. Ota tästä.
Psykoanalyysin ystäviä, anyone? Miehen mukaan näen ihan sekavia unia. Hmm, olisiko niin. Mutta ei siitä sen enempää, pitipä vain päästä kertomaan.

Pari muutakin asiaa askarruttaa tänään – tai siis on askarruttanut jo pitkään. a) blogien kunniamaininnat ja b) arvonnat.

Case A: Kun saa jonkun merkin tai haasteen, niin on melkein kohteliaisuudesta pakko tehdä se. Ja onhan se kivaakin, jos haaste on mieluinen. Mutta nuo blogimerkit. Niistä on kadonnut täysin alkuperäinen idea! Merkkejä on toki superkiva saada, mutta haluan silti hiukan kritisoida systeemiä. Esimerkiksi tuon viimeksi saamani merkin sääntöihin kuuluu lähettää se seitsemälle eri blogille. Heikamoon… Minusta yksi ainoa riittäisi! Jos jakaa jotain merkkiä seitsemälle, niin pian tietystä blogityypistä melkein jokaisella on se merkki. Ja sitten ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet merkkiä, saattavat miettiä, miksi kaikilla muilla sellainen on ja saattavat jopa tuntea bloginsa olevan huono. Tuskin siis kenenkään itsetunto nyt on mistään blogimerkistä kiinni, mutta onko touhussa enää mitään ideaa, kun nuo merkit leviävät kuin kulovalkea – suorastaan ruttovauhtia? Eihän se merkki silloin tarkoita mitään erityistä, kun jokaisella sellainen on. Aika arvostusinflaatio..eihän Oscareitakaan jaeta koko kansalle. Hommaa ehkä hiukan hillitsisi, jos saisi vain yhdelle siirtää aina eteenpäin ne kunniamaininnat.

Toinen asia on blogiarvonnat. En tiedä missä vaiheessa niitä alkoi ilmaantua kuin keltaisia plussapalloja. Mutta ilmeisesti ne ovat täällä jäädäkseen - ja niitä linkitetään jatkuvasti muiden blogeissa suuren hehkutuksen ja muistutuskertosäkeen kera: muistakaa nyt varmasta osallistua arvontaan X! Palkinnot ovat yleensä jotain halpaa, mutta ihqua tavaraa, jonka perässä porukkaa menee kuin zombilauma. No ei siinä mitään, kukapa nyt ei ilmaisen tavaran perässä kulkisi…Arvonnat jakavat mielipiteitä kuin Mooses meriä tai Jim Carrey keittoja: Yhdet väittävät blogiarvontojen olevan lukijoiden läpinäkyvää kalastelua, joka lähinnä ärsyttää suurinta osaa. Toisten mielestä touhu taasen on aivan ihana tapa palkita lukijoita.

Varmasti kumpiakin tarkoitusperiä on olemassa, en uskalla niputtaa arvontoja yhden periaatteen alle. Enkä oikein tiedä mitä mieltä itse edes olen. Tai, no ehkä olen juuri sitä mieltä, että asiaa ei voi yleistää. Mutta yksi asia ainakin on varma – blogit alkavat muistuttaa yhä enemmän ja enemmän ammattimaista lehtimediaa. Niissähän on kaikenmaailman lukija-arvontoja. Sen seuraaminen on sinällään mielenkiintoista. Mutta minua kyllä mietityttää se, että lisäävätkö ne arvonnat loppujenlopuksi niitä vakituisia lukijoita? Ihmiset kun ovat sen verran itsekkäitä, että ne tulevat, ottavat ja häipyvät.

Marissa Miller ja Cheryl Tweedy